Historiaa

Luostarin hallinnassa (1287–1510)

Vuodelta 1287 on peräisin  kuningas Erik VI Menvedin vahvistuskirje Pyhän Mikaelin luostarin omistuksista ja siinä mainitaan myös Palmsen kartano. Noin vuonna 1300 Palmsesta tuli ns. Tafelgut, jonka tulot menivät suoraan em. luostarille. Vuonna 1510 luostarin abbedissa Elisabeth Brincke vaihtoi Bertram Jungen kanssa Palmsen kartanon Nabalan kartanoon. Tuolloin kartanon päätehtävänä on viljantuotanto, viljeltiin ruista ja ohraa. On tietoja myös kahdesta vesimyllystä –  Oruveski ja Joaveski.                                                                                                                         

 Metztacken-suku (1522–1677)

Vuodesta 1522 lähtien kartanon omisti Metztacken-suku. Vuonna 1572 alkaneessa Liivinmaan sodassa suuri osa Palmse kartanon rakennuksista tuhoutui. Kartanon laaja jälleenrakentaminen alkoi vuonna 1629, kun Altmarkin rauha oli solmittu. Vuonna 1586 Ruotsin viranomaiset toteuttivat laajamittaisen omaisuuden revision, jossa kartanon kooksi on merkitty 21 adramaad (1 adramaa on 8 hehtaaria) Tärkeät olivat myös kalastuspaikat sekä merellä että sisävesillä. Vuonna 1648 Palmsen kartanonherra Arend Metztacken kävi oikeutta Võsu Üllikjärvestä   Sagadin kartanon vuokralaisen kanssa, joka halusi järven kokonaan oman haltuunsa. Palmsen kartanon merenrannan kalastuspaikka oli Võsun ranta.

 von der Pahlen-suku (1677–1923)

Nykyinen kartanokompleksi rakennettiin Gustav Christian von der Pahlenin aikana. Rakennustöissä ei päästy kovinkaan pitkälle, sillä suuri nälänhätä iski Viroon vuosina 1695–1697 ja pian sen jälkeen alkoi suuri Pohjan sota. Vuonna 1710 Palmseen iski ruttoepidemia, joka tappoi 229 ihmistä ja kartano jäi hyvin surkeaan tilaan.

Kuitenkin hyvin pian suuren Pohjan sodan loputtua alkoivat rakennustyöt uudella vauhdilla ja  1700-luvun keskipaikkeilla Palmsesta oli tullut upea barokkityylinen kokonaisuus, johon kuului yhteensä parisenkymmentä rakennusta. Vuosisadan lopussa, kun viinanpoltosta tuli kartanon suurin tulolähde, rakennettiin viinanpolttimo, samoin lihahärkien talli, koska viinanvalmistuksen sivutuoteena saatiin erittäin hyvää karjanrehua.

Viinanvalmistuksen kasvaessa laajeni myös viljan viljelyalue ja nostettiin virolaisten maaorjien työpäivien määrää. Vodkaa myytiin Tallinnaan ja paikallisiinkin kapakoihin – Viitnan, Rahkaman, Võsun ja Kõrven krouveihin. 1800-luvun lopussa myytiin pirtua myös Rosen & CO osakeyhtiölle.

Palmsen kartanon tiilitehdas toimi Võsulla jo 1780-luvulla, mutta tiilejä valmistettiin silloin vain omiin tarpeisiin. 1868 aloitti toimintansa uusittu tiilitehdas, jossa oli modernit Hoffmannin polttouunit ja prässi. Tehdas valmisti tiilien ohella myös kattotiilejä.

Palmse oli 1800-luvulla pinta-alaltaan Viron alueen suurimpia kartanoita. Maata oli hieman yli 10 000 ha, tosin suurin osa siitä oli metsää ja suota. Peltomaata kartanolla oli 384 ha ja laidunmaita 549 ha. Talonpoikia oli noin 900. Tuloja saatiin kartanon karjatilojen tuotteista ja vuokratilojen vuokratuloista, halkojen, sahatavaran, tiilien ja viinan myynnistä. Sitä paitsi kartanolla oli oma meijeri, kutomo, louhos, kalkki- ja tervauunit, joiden tuotantoa käytettiin omiin tarpeisiin.

Kartanon kansallistamisesta nykypäiviin

Vuonna 1923 Palmsen kartanon maat jaettiin maatiloiksi ja kartanon sydän oli toiseen maailmansotaan asti suojeluskuntien käytössä. Tänä aikana tuhoutui 1830-luvulla rakennettu siipirakennus. Võsun tiilitehdas ja Oruveskin saha jäivät maareformin jälkeenkin von der Pahlenien omistukseen, tosin ne annettiin vuokralle. Tiilitehtaalla valmistettiin tiiliä aina vuoteen 1933 saakka.  Toisen maailmansodan jälkeen kartanossa järjestettiin kesäleirejä pikku pioneereille. Vuonna 1971 perustettiin Lahemaan kansallispuisto ja pian sen jälkeen alkoi kartanon kunnostaminen. Palmse oli Viron kartanoista ensimmäinen, joka restauroitiin kokonaan, kaikkine kartanokompleksiin kuuluvine rakennuksineen. Palmsen kartano antaakin hyvän kuvan tyypillisestä virolaisesta kartanosta läpi eri vuosisatojen. Restaurointi tapahtui vuosina 1975–1985 ja sinä aikana löydettiin ja entisöitiin myös kartanon päärakennuksen seinämaalaukset. Entisöity päärakennus avasi ovensa yleisölle kesällä 1986.

Vuodesta 2002 lähtien kartanon omistaa Virumaan Museot -säätiö.